|
SATAMAN YÖ, JYVÄSKYLÄ, 14.6.2007 Näin sitä historia toistaa itseään: kun tasan vuosi sitten olimme soittamassa Sataman Yössä, satoi koko illan ja lämpötila laski jonnekin jääkauden kelien tienoille. Näin kävi nytkin. Veden vihmominen taivaalta loppui nyt, kuten viime vuonnakin, keikkamme alkaessa, joten sen verran säiden jumala meitä jälleen armahti. Lämpöasteissa tämä ei tosin näkynyt, sillä mittari näytti settimme alkaessa klo 23 muikeat yhdeksän (9) astetta. Hrr! Olosuhteisiin nähden AC/DC:n musiikista pitävää väkeä oli kuitenkin ihan mukavasti paikalla, ja loppua kohden väenpaljous jopa kasvoi. Paikalla olleet tuntuivat myös selvästi diggailevan esitystä, mikä luonnollisesti auttoi unohtamaan kohmeiset olosuhteet.
Sami sai lähes kahden sairaalassa vietetyn viikon jälkeen lääkäriltä kotiinviemisiksi täydellisen jalan varauskiellon heinäkuun alkupuolelle saakka, joten Sataman Yössä mies musisoi pyörätuolilla istuen, leikattu jalka toisen tuolin päällä suorana leväten. "En halua enää ikinä soittaa keikkaa noin" -luonnehdinta kertonee kaiken oleellisen siitä, miten mukavaa AC/DC:ta (tai mitään elävää musiikkia) on pyörätuolista käsin veivata... Soitossa ikävät olosuhteet eivät kuitenkaan kuuluneet, joten siitäkin hyvästä vielä kerran aplodit Samille! Bassossa nähtiin ja kuultiin jälleen estyneenä ollutta Tero Tuovista tuurannut Pekka Mäkinen, tuttu mies viime huhtikuun lopun keikoiltamme. Sataman Yössä tarjoiltiin noin kahdeksan vuoden tauon jälkeen klassinen AC/DC-fiilistely The Jack. Olemme jo pitkään kategorisesti kieltäytyneet tämän AC/DC:n settilistassa bändin debyyttilevyn ilmestymisestä saakka olleen bluesjyrän soittamisesta. Se kun on tuntunut jotenkin tylsältä... Yllättävän mukavahan tuo oli vetäistä, joten voipi olla, että se kuullaan tänä vuonna vielä uudestaankin. Setti:
|