Julkaistu Länsi-Savon Perjantai-liitteessä 20.2.2004

Bon Scottin
hengessä

AC/DC-faneja on ainakin kahdenlaisia. Osalle kelpaa vallan mainiosti aussibändin hard rock -vaikutteinen kausi laulaja Brian Johnsonin liittymisen jälkeen. Toisten mieleen on enemmän alkuaikojen juurevampi AC/DC, jolloin vokalistina toimi Bon Scott (1946–1980), traagisesti omaan oksennukseensa kuollut laulajasuuruus.

AC/DC:n tuotannolle omistautuvia bändejä on maailmalla melkoinen liuta. Jyväskyläläinen Dirty Deeds Indeed kuuluu niihin, jotka ovat rajanneet ohjelmistonsa Scottin aikaiseen materiaaliin.

– MTV:llä oli aikanaan joskus 1993 kilpailu, jossa pyydettiin tekemään Highway To Hellistä video. Teimme silloin pilanpäiten jonkin sortin kantriversion, jossa pompimme sortsit jalassa lumihangessa, muistelee bändin toinen kitaristi Juho Hämäläinen.

Myöhemmin Hämäläinen ja bändin toinen kitaristi Sami Määttä tajusivat, että voisivat oikeasti kasata asiallisen 70-luvun AC/DC:hin keskittyvän tribuuttibändin. Ensimmäisen keikkansa Dirty Deeds Indeed teki 1995. Alun perin yhtä keikkaa varten kasattu bändi on osoittautunut pitkäikäiseksi.

– Sen verran kauan olemme olleet kasassa, että soitossa on toivon mukaan samaa rock ´n´ rollin riemua ja voimaa kuin AC/DC:n omilla klubikeikoilla oli 1970-luvulla, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen ja Määtän työnjako on sellainen, että molemmat soittavat sekä sooloja että komppeja, bändissä ei siis ole yhtä Angus Youngia.

– Olisi tylsää vinguttaa tai kompata koko keikka läpi, Hämäläinen perustelee.

– Meillä on Samin kanssa kitaristeina vähintään serkusmainen jos ei nyt ihan Malcolmin ja Anguksen veroinen veljellinen kemia. Esikuvien rinnalla ei tarvitse hävetä, siviilissä kulttuuritoimittajana työskentelevä Hämäläinen hehkuttaa.

Laulusta vastaa Timo Heinonen. Rummuissa on Teemu Auvinen ja bassossa Helsingin suunnalla ammattimuusikkona soittava Tero Tuovinen. Kaikki ovat hieman päälle kolmekymppisiä rumpalia lukuun ottamatta.

Klassikoita
ja makupaloja

Kaikkiaan yhtye on vuosien varrella soittanut keikoillaan 26:ta Scottin aikaista kappaletta.
Käytännössä joka keikalla DDI soittaa 1970-luvun AC/DC:n suurimmat klassikot: Highway to Hellin, T.N.T.:n, Whole Lotta Rosien ja Let There Be Rockin.

Varsinaisia makupaloja pitkän linjan diggareille ovat kappaleet, joita kuullaan harvoin tai ei koskaan oikean AC/DC:n keikoilla. Tällainen harvinaisuus on Highway To Helliltä (1979) löytyvä klassikko Touch Too Much, jota Dirty Deeds Indeedkin on soittanut silloin tällöin.

Joskus hieman Let There Be Rockin (1977) ja Highway To Hellin varjoon jäänyt Powerage (1978) kuuluu Hämäläisen suosikkilevyihin.

– Poweragen kappaleissa on todella letkeää blues rock groovea. Esimerkiksi Sin City on meidän ehdottomia suosikkibiisejämme. Ehkä levy oli aikanaan liian juureva myydäkseen huimia määriä. Siltäkin levyltä soitamme ainakin pari kolme biisiä, Sin Cityn ohella Rock ´n´ Roll Damnationin, Hämäläinen kertoo.

Keikkoja DDI tekee harvakseltaan, mutta säännöllisesti. Viime vuonna kertyi vain neljä vetoa, vuonna 2002 seitsemän.

Tälle vuodelle Dirty Deeds Indeed on sopinut tähän mennessä viisi keikkaa, joista kolme tälle viikolle Scottin kuoleman vuosipäivän muistoksi. Mikkelissä DDI keikkailee tänään ensimmäisen kerran.

– Olen syntynyt Mikkelissä ja asunut siellä elämäni ensimmäiset kahdeksan vuotta. Isäni ja puolet suvusta asuvat edelleen Mikkelin seudulla, joten siinäkin mielessä on mahtavaa tulla soittamaan, Hämäläinen sanoo.

Juha Hietanen

Bon Scottin kuolemasta tuli eilen torstaina kuluneeksi 24 vuotta. Dirty Deeds Indeed esiintyy Mikkelissä Carneval Caramelissä tänään perjantaina, 20. helmikuuta.

KUVATEKSTI: Jyväskyläläinen Dirty Deeds Indeed soittaa vain 1970-luvun AC/DC-paloja. (Hanna-Kaisa Hämäläinen)