| Julkaistu
Keskisuomalaisessa 24.10.2008
Tulkoon taas rock
On kuulemma vain yhteensattumaa, että tribuuttibändi
Dirty Deeds Indeed keikkailee uuden AC/DC -levyn ilmestymisen
aikaan.
 JYVÄSKYLÄ
Petja Savoila
Kun maailman suurimpiin rockyhtyeisiin lukeutuva AC/DC julkaisee
studioalbumin, on rauta taottavan kuumaa myös kyseistä
legendaa lainaaville coverbändeille.
AC/DC-tribuuttiyhtye Dirty Deeds Indeedin tapauksessa
ei voida tosin puhua mistään päiväperhon
opportunismista. Vuonna 1995 perustettu jyväskyläläisyhtye
liikahtaa lokakuussa sijoiltaan kahden keikan verran, joista
toinen on tänään Jyväskylässä
ravintola Red Neckissä.
Yhtye esiintyi kotikonnuillaan edellisen kerran
kesäkuussa 2007, joten illan suhteen on odotuksia.
- Jos ei ole tupa täynnä, niin emme
soita tässä kaupungissa enää koskaan, lataa
Dirty Deeds Indeed -kitaristi Juho Hämäläinen.
Ensin keikka,
sitten bändi
Tästä tuskin on pelkoa. Dirty Deeds
Indeed on vetänyt säännönmukaisesti pienempiä
klubeja täyteen ja yhtenä Suomen pitkäikäisimmistä
tribuuttiyhtyeistä tunnustetusti laadukas esiintyjä.
Dirty Deeds Indeedin volttimittari värähti
eloon vuonna 1995. Hämäläinen tuskaili kaverinsa
Sami Määtän kanssa, että pitäisi päästä
soittamaan hyvää musiikkia.
Tästä syntyi idea keikasta, jolla esitettäisiin
kummankin herran diggailurepertuaarissa suurta arvostusta nauttivaa
AC/DC:ta.
- Soitettiin Pub Markuksessa, joka oli yksi
Bar 68:n edeltäjistä. Sovittiin ensin keikka ja sitten
kasattiin bändi. Kolmet treenit ehdittiin vetää
ja siltä se sitten kuulostikin, Määttä hekottaa.
Laulajaksi bändiin löytyi Hämäläisen
ja Määtän tuttu jo kouluajoilta, Timo Heinonen.
Rytmiryhmä yhtyeessä vakiintui vasta vuonna 2001.
Bassoa soittaa nyt Tero Tuovinen ja rummuissa on Teemu Auvinen.
Rockin
pahat pojat
Dirty Deeds Indeed soittaa AC/DC:n vuonna 1980
edesmenneen laulajan Bon Scottin aikaista tuotantoa.
- AC/DC tiivistää paha poika -rokkauksen
ytimen. Musiikista oli riisuttu kaikki balladit ja glam, joka
siihen aikaan oli valtavirtaa, Määttä miettii.
Dirty Deedsia määrittää
tribuuttibändinä erityisesti rasavillin miehekäs
meininki, joka ei ole yhtyeen esikuvallekaan täysin vierasta.
- Jos niitä sanoituksia lukee niin huomaa,
että ne on tehty kieli poskessa. Niitä kappaleita
on yksinkertaisesti hauska soittaa, kaksikko kuvailee.
Mitenkäs se nykyisen laulajan, Brian Johnsonin
aikainen AC/DC puree?
- Ihan hyvää musiikkia, äijät
höröttävät.
Entäpä tuore AC/DC -levy Black Ice?
- Onhan se raikas tuulahdus. Kaiken supertuotetun
hevin seassa, joka tuntuu olevan tämän päivän
pop-musiikkia, uusi AC/DC on tosi roots-kamaa, Määttä
heittää.
Poweragesta
on 30 vuotta
Määtän mukaan Dirty Deeds Indeedin
idea ei syntyessään ollut niin väsynyt kuin nykyään,
jolloin joka toinen klassikkostatusta nauttiva rockyhtye on
saanut kotikutoisia jäljittelijöitä.
- Olisihan se kiva olla Suomen ainoa AC/DC -tribuuttibändi.
Nyt niitä on tullut muutama lisää, mutta meihin
verrattuna ne on köykäisiä räpeltäjiä,
terveisiä vaan, Hämäläinen huikkaa.
- Osaa ne soittaa ja laulaa, mutta missä
on se kokonaisvaltainen heittäytyminen, Määttä
kysyy.
Lainabändejä on Määtän
ja Hämäläisen käsityksen mukaan nykyään
melkoinen määrä, mutta suurin osa niistä
on lyhytaikaisia projekteja.
- Me ollaan bändi ja meidän kaltaisia
yhden asian juttuja ei hirveästi ole, Hämäläinen
kertoo.
Tänään Red Neckissä kuullaan
AC/DC:ta konseptin kautta.
- Soitetaan suurin osa Powerage-albumista, jonka
julkaisusta tuli toukokuussa 30 vuotta. Siihen päälle
soitetaan toki kovimpia klassikoita muilta levyiltä, kaksikko
miettii.
Kuvateksti1: Dirty Deeds Indeed tunnetaan
paitsi vekkulista menosta, niin myös kokonaisvaltaisesta
heittäytymisestä.
Kuvateksti2: Hyvä keikka, hyvä
meininki. Vasemmalla Tero Tuovinen, sitten Juho Hämäläinen,
Timo Heinonen, Teemu Auvinen ja Sami Määttä.
|
