Julkaistu Keskisuomalaisessa 1.3.2002

Varokaa, peto on taas hereillä
Dirty Deeds Indeedin keikoilla ei nähdä pahvitykkejä eikä polvihousuja.

JYVÄSKYLÄ
Minna Lounasvuori

Jyväskyläläinen AC/DC-tribuuttibändi Dirty Deeds Indeed on jäseniensä mielestä elämänsä soittokunnossa.

- Ja seitsemän vuotta siihen meni, kertoo kitaristi Juho Hämäläinen.

- Oikeastaan meillä on nyt seitsenvuotisjuhlakiertue, innostuu hän.

DDI soittaa vain Bon Scottin aikaisia (1974-1979) biisejä.

- Eli Thunderstruckia ei keikalla kuule, vaikka kuinka sitä huutaisi. Jyväskylässä tosin tämä on jo hyvin tiedossa, sanoo Hämäläinen.

Yhtye ei halua olla "AC/DC-jukeboksi".

- Jos soittaisimme koko tuotantoa, se menisi yleisön puolesta huutoäänestykseksi. Sitä paitsi Scottin aikainen musiikki oli tasalaatuisen hyvää, tietää Hämäläinen.

Bon Scottin sovinismia tihkuvat sanoitukset ovat Indeedin miesten mukaan "sovinistisen itseironisia".

- Scott oli aliarvostettu sanoittaja, joka loi Bad Boy Rock´n´roller -imagon. Kaikki eivät tajunneet, että sanat oli tehty kieli poskella. Tosin se ei ole sanoituspuoli, mikä tässä viehättää, vaan bluesin suosta nouseva alkuvoimainen rock´n´roll, toteaa kitaristi Sami Määttä.

- Se on se raaka alkuvoima, tämä ei ole mitään runopoikarokkia. Musiikissa lähestytään rock´n´rollin ydintä, hehkuttaa Hämäläinen.

Dirty Deeds Indeed ei lähde
huumorilinjalle

Ensin oli miesporukka ja illanistujaiset. Sitten välähti idea tribuuttibändistä. Kohde oli helppo valita.

- AC/DC oli ensimmäinen vaihtoehto. Tätä musiikkiahan ei kuule koskaan liikaa. Yhtye on ennen kaikkea omaa hauskaa, mutta myös kunnianosoitus hienolle bändille, miettii Määttä.

- Valinta oli helppo. Ekat biisit, mitä olen opetellut soittamaan, olivat AC/DC:tä, sanoo Hämäläinen.

Miehet korostavat, että kyseessä ei ole tribuuttishow.

- Emme ole show, olemme bändi, jolta puuttuu kaikki tribuuttibändien naurettavuudet, kertoo Määttä.

- Me emme hanki naurettavia pahvitykkejä, eikä lavalla nähdä myöskään pumpattavia barbaroita. Enkä minä pukeudu polvihousuihin, selvittää Hämäläinen, joka tosin on kerran esiintynyt shortseissa.

- Emme lähde huumorilinjalle, vakuuttaa solisti Timo Heinonen.

Levyäkin DDI:ltä saa odotella turhaan.

- Emme tee livelevyä, emmekä todellakaan aio tehdä omia biisejä AC/DC-tyyliin, kertovat DDI:n jäsenet.

Vaikka tribuuttibändi onkin miesten mielestä helppo perustaa, on siinä olevien myös osattava soittaa.

- Soitossa ei saa olla ylimääräisiä räpellyksiä, se vaatii monen vuoden tahkoamisen, tietää Hämäläinen.

Tärkeintä on kuitenkin "eläimellisen raivokas klubimeininki".

- Meillä on niin hyvä meininki, että jos joku ei menoa diggaa, niin se on aivokuollut. Tämä on Jyväskylän paras bilebändi. Moni ei esimerkiksi pysty samaan, mihin rokkikukko-Timo. Emännät ui liiveihin kesken soiton, kehuu Hämäläinen.

"Herätellään
nukkuvaa petoa"

Dirty Deeds Indeed teki ensimmäisen keikkansa vuonna 1995.

- Keikka oli Jyväskylässä, silloisessa Pub Markuksessa ja rumpalilta tippuivat nuotit kesken soiton, muistelee Määttä.

- Ja tokihan kaikki aina sanovat, että teemme tämän vain yhden kerran, miettivät DDI:n miehet.

Ainoaksi keikka ei kuitenkaan jäänyt. Seuraava keikka oli tosin vasta vuoden päästä.

- Taisin johonkin keikkajulisteeseen laittaa vahingossa, että bändi on perustettu vuonna 1996, tunnustaa Hämäläinen.

Nyt yhtyeessä on jo kolmas rumpali ja kolmas basisti. Bassoa DDI:ssä soittaa Tero Tuovinen, rummuissa on Teemu Auvinen.

- Toivottavasti jäsenet eivät ihan heti vaihdu, olemme opetelleet perussetit jo tarpeeksi monta kertaa. Basisteilla on paha tapa muuttaa Helsinkiin, huokaa Hämäläinen.
Dirty Deeds Indeedin jäsenillä on myös muita bändejä, ja harrastuksia haittaavat myös palkkatyöt. Siksi yhtye ei keikkaile kovin usein, vain kymmenisen kertaa vuodessa.

- Emme ole vieläkään aktiivisia harjoittelijoita. Harjoittelemme aina pari kertaa ennen keikkaa, vähän niin kuin herätellään nukkuvaa petoa, kertoo Määttä.

Jotkut biisit on
vain pakko soittaa

Ja tokihan yhtyeen jäsenet käyvät myös esikuvansa keikoilla.

- Dirty Deeds Indeedin aikana AC/DC on käynyt Suomessa kaksi kertaa. Viimeksi olimme siellä kaikki, sanoo Heinonen, joka on nähnyt yhtyeen kahdesti.

Määttä korottaa viiteen, ja parhaimmaksi pistää Hämäläinen.

- Seitsemän kertaa, ynnää hän. (oikeasti kuusi, web. mast. huom.)

- Viime kerralla kuuntelin keikkaa vähän analyyttisemmin, että mitenköhän ne soittaa tuon kohdan, jatkaa Hämäläinen.

- Lauluosastoa tulee vähän seurattua, ja joskus huomasi miettivänsä, että onkohan nyt tarpeellinen hengähdystauko, kertoo Heinonen.

Itse DDI:n jäsenet ovat saaneet voittopuolisesti hyvää palautetta.

- Joku fanaattinen AC/DC-fani voi narista, että "se yksi kohta jäi pois", toteavat miehet.
DDI:n keikkojen perusrunko on sama.

- Kaksi kolmasosaa kappaleista kuullaan joka keikalla, kertoo Hämäläinen.

- Highway to Helliltä olemme treenanneet eniten biisejä. Levy on setin selkäranka, selvittää Määttä.

Ja jotkut biisithän on ihan pakko soittaa: Highway to Hell, T.N.T., Dirty Deeds Done Dirt Cheap....

Dirty Deeds Indeed plays Bon Scott´s AC/DC Bar 68:ssa perjantaina 1.3. Liput 2 euroa.