|
|
||||||||
|
Mikkeli, Carneval Caramel 20.2.2004.
Helsingissä eri puolilla kaupunkia muutaman tunnin koisanneet soittajat saadaan kuin saadaankin puoleksi päiväksi Stella Star Clubille. Roudauksen jälkeen kulkupelien nokat suunnataan kohti Mikkeliä, Jyväskylän kautta koukaten, josta haetaan vähän lisää romua mukaan. Mikkelin keskustaan yhtye saapuu hyvissä ajoin loppuiltapäivästä. Luojan kiitos, sillä jutut alkoivat muuttua jo pelottavan huonoiksi. Niiden tasoa kuvaa seuraava esimerkki samaa sukupuolta edustavien pelimannien kesken käydystä arvuutteluleikistä: - Kumpaa panisit mieluummin, jos olisi ihan pakko: minua vai omaa äitiäsi?
Backline viskataan sisään trendikkääksi rockklubiksi osoittautuvaan Carneval Carameliin, jonka jälkeen yhtye vetäytyy saman kadun varrella sijaitsevaan hotelli Nuijamieheen hetkeksi huilaamaan. Äänentoistosta ja valaisusta vastaavien herrojen saatua kalustonsa pystyyn nykäistään soundcheck klo 18 aikoihin. Soitto tuntuu kulkevan hyvin. Tämän toteamisen jälkeen yhtye singahtaa Nuijamiehen saunaan, jonka löylyt havaitaan A) tarpeeseen tuleviksi B) vähän vitun kuumiksi. Vaikka osa pelimanneista tiedetään suorastaan sairaalloisiksi himosaunojiksi, jää sessio arviolta 90-100-asteisessa rutikuivassa sähkösaunassa suht' lyhyeksi. Kylpemisen jälkeen maistellaan hetki virvokkeita, jonka jälkeen siirrytään ruokailemaan edelleen saman kadun varressa sijaitsevaan Päämaja-ravintolan alakertaan. Erinomaisen aterian jälkeen vieraillaan vielä matkan varrelle osuneessa KB-pubissa, ennen Carneval Carameliin menemistä.
Keikan alkuun mennessä kapakka on täynnä kuin Turusen pyssy. Sehän passaa meille. Rokki raikaa, jos mahdollista, Helsingin keikkaakin tiukemmin, ja mitä pitemmälle ilta ehtii, sitä hulvattomammin käyttäytyy myös yleisö. Kun kirjoittaja komentaa jostakin kumman syystä yleisöä ottamaan housut jalasta, eräskin herrasmies eturivissä tottelee. Meininkiä ei haittaa edes Problem Childin ja Shot Down In Flamesin aikana pimentynyt lava. Valaisujärjestelmään iskenyt järjestelmävika (tai joku muu sellainen) onneksi saadaan korjattua, ettei koko keikkaa tarvitse soittaa pimeässä. Orkesterin eturiviläiset saavat myös osakseen yllättäen yleisöä edustaneen naishenkilön puristelua, joka kohdistuu muun muassa sukupuolielimiin. Ei soittajan kulkusia kuulkaas saa kopeloida, ne ovat herkät kapistukset. Menevät vielä rikki! Keikan jälkeen takahuoneessa puuskuttaa viisi väsynyttä ja hikistä, mutta myös ehdottomasti tyytyväistä soittajanretaletta. Rumpali Teemun sormet ovat tosin saaneet aikamoista kyytiä kapuloista, mutta sellaista on rock'n'roll. Välillä jopa veristä touhua. Loppuilta sujuu ei-niin-yllättäen tärpättiä lipittäessä, Carneval Caramelin lisäksi tutustutaan paikkaan nimeltä Rollaattori. Vai oliko se Rollers? Joku semmoinen. Valomerkin jälkeen osa seurueesta jaksaa vielä kekkuloida hotellihuonejatkoilla aamukuuteen, osa ei. Sori vaan, mahdolliset seinä/kerrosnaapurit.
Setti: 01 HELL AIN'T
A BAD PLACE TO BE / 02 ROCK’N’ROLL DAMNATION / 03 SIN
CITY / 04 PROBLEM CHILD / 05 SHOT DOWN IN FLAMES / 06 JAILBREAK /
07 RIDE ON / 08 BAD BOY BOOGIE / 09 GIRLS GOT RHYTHM / 10 DIRTY DEEDS
DONE DIRT CHEAP / 11 IF YOU WANT BLOOD (YOU'VE GOT IT) / 12 HIGH VOLTAGE
/ 13 LET THERE BE ROCK / 14 HIGHWAY TO HELL / 15 WHOLE LOTTA ROSIE
/ 16 T.N.T.
HYPPY! (MIKKELIN LIVEKUVAT: PUNTTI SIUKOLA. KIITOS TUHANNESTI, PUNTTI!)
TIMO OTTAA KONTAKTIA YLEISÖÖN.
OI!
LAVALLA OLI MUUTEN HELIKOPTERI, JONKA PYRSTÖN ALLA TEEMU JOUTUI MUSISOIMAAN.
JA AC/DC SOI...
TUPA TÄYNNÄ.
|
